Vieraskynä: Elämää varten

10.4.2018 11:52

Oppimisympäristöjen suunnittelussa sovelletaan samoja menetelmiä kuin muissakin työympäristöhankkeissa: kartoitetaan nykytilanne ja hahmotetaan yhteinen oppimiskäsitys, kertoo Heikki Lonka Vieraskynä-blogissaan. Tiloja suunnitellessa harjoitellaan samalla uutta tapaa oppia ja tehdä työtä.

Opinmäki on oppimiskeskus, jossa kantavana ajatuksena on uusi tapa oppia ja toimia yhdessä ja yhteisissä tiloissa.Monimuotoista oppimisympäristöä Opinmäen koululla Espoossa. Kuva: Pontus Kihlman

"Ei elämää, vaan koulua varten opiskelemme" luki koulun seinällä Aku Ankassa kun olin kouluikäinen. Meille lehden silloisille lukijoille kyseessä ei ollut vitsi. Opintie tähtäsi ylioppilaskirjoituksiin eikä elämää niiden jälkeen ollut olemassa. Asioita päntättiin päähän opettajan johdolla, koska niin vain kuului tehdä.

Suomi on pärjännyt hyvin kouluvertailuissa, mutta menestys ei ole heijastunut kansantalouden kehitykseen. Pohjoismaisilla naapureillamme menee taloudellisesti paljon paremmin. He osaavat kouluttaa ihmisiä uutta työelämää varten. Kukaan ei enää kaipaa hiljaisia ja tottelevaisia puurtajia, jotka eivät kysy eivätkä ota kantaa. Tarvitsemme vuorovaikutteisia, tiimityöhön kykeneviä asiantuntijoita, jotka pystyvät yhdessä luomaan tietoa digitaalisessa ympäristössä.

Luokkamaisuudesta ollaan luopumassa ja yhä useampi uusi oppimisympäristö on monitilamainen.Monitilaympäristöä työhön ja opiskeluun Tampereen yliopiston Kampusareenalta. Kuva: Rapal

Uusi opetussuunnitelma tähtää juuri tähän: luomaan aktiivisia kansalaisia uuden työelämän palvelukseen. Oppilas, ei opettaja, on keskeinen toimija. Nykyajan esimies on ennen muuta valmentaja ja niin on opettajakin. Opettaminen on vaihtunut yhdessä oppimiseen. Oppiminen tapahtuu fyysisissä, virtuaalisissa ja sosiaalisissa tiloissa. Luokista ja koppikonttoreista on luovuttu, tilalle ovat tulleet monitilaympäristöt. 

Monitilaympäristöjen luominen kouluille on kokemuksemme mukaan yhtä haastavaa kuin on niiden luominen muillekin työpaikoille. Osalle opettajista omasta luokasta luopuminen on tuskallinen prosessi. On helppo takertua vanhaan, kun ei ole käsitystä uudesta. Koulujen uusia oppimisympäristöjä on toteutettu vasta muutamia, joten hyviä esimerkkejä on harvassa. Uusi monitilamainen oppimisympäristö hakee vielä muotoaan.

Oppimisympäristöjä kehitettäessä voidaan testata erilaisten tilojen, kalusteiden ja välineiden toimivuutta.

Liikuntasaliin sijoitetun kokeilutilan kalustusideoita.

Oppimisympäristöjen suunnittelussa, viimeksi Tuusulan Kirkonkylän koulussa, olemme siksi soveltaneet samoja menetelmiä kuin muissakin työympäristöhankkeissa. Osallisia on kouluissa enemmän: opettajien lisäksi mukaan pitää saada oppilaat, vanhemmat, kaupungin hallinnon edustajat, ynnä muut. Työ sinänsä etenee samalla tavalla. Ensin kartoitetaan olemassa oleva tilanne sekä hahmotetaan kyselyillä ja työpajoilla mikä on yhteinen oppimiskäsitys. Vain sen varaan voidaan rakentaa näkemys yhteisestä tulevaisuudesta. Uutta oppimisen mallia voidaan tutkia vaihtoehtosuunnitelmien ja prototyyppien avulla.

Suunnitteluprosessi on työyhteisön kehittämishanke

Tärkeintä on ymmärtää suunnitteluprosessi työyhteisön kehityshankkeena. Vain avoimessa, keskustelevassa ilmapiirissä, jossa kaikkien mielipiteet ja kokemukset ovat yhtä arvokkaita, voidaan saavuttaa jotain, joka on enemmän kuin pienin yhteinen nimittäjä. Pedagogiset prosessit on kuvattava, jotta niiden muutostarpeita ja sitä kautta uusia tilatarpeita voidaan yhdessä hahmottaa.
Kyseessä on oppimisprosessi. Aivan samalla tavalla kulkee oivaltavan oppimisen prosessi: yhteisestä kysymyksenasettelusta yhteisen kielen luomiseen ja yhteiseen oivallukseen. Kun ymmärretään suunnittelutyön ja koulutyön samanlaiset menetelmät ja tavoitteet, ollaan jo pitkällä. Tiloja suunnitellessa harjoitellaan samalla uutta tapaa oppia ja tehdä työtä.

Myös opettajat osallistuvat oppimisympäristön suunnitteluun mm työpajoissa.

Henkilökunnan ideoima "Fidget Spinner" malli koulun ja päiväkodin uudeksi pohjakaavioksi.

Meistä Aku Ankan lukijoistakin kasvoi lopulta ihan kunnon kansalaisia. Siihenkin aikaan oli opettajia, jotka ymmärsivät koulun tärkeimmän tavoitteen. Oppiminen on ennen muuta kasvamista ihmiseksi, ihmiseksi joka arvostaa toisia ja osaa elää ja tehdä työtä heidän kanssaan. Koulun tavoite ei ole tehdä kaikista professoreita tai oopperalaulajia, vaan luoda hyvää elämää. Sama tavoitehan on kaikissa työympäristöprojekteissa. Vai onko?

Vieraskynä-kirjoittajamme TkT Heikki Lonka on WSP Proko Oy:n aluejohtaja, jolla on pitkä kokemus oppimisympäristöjen ja palveluverkkojen osallistavasta suunnittelusta ja rakentamisesta.

Rapal tarjoaa verkkosivuillaan asiantuntijoille vieraskynäalustan, jossa alan toimijat voivat tuoda esille tietämystään, ajatuksiaan ja tarinoitaan jotka voivat kiinnostaa, hyödyttää ja viihdyttää lukijoitamme. Kaikki Vieraskynä-kirjoitukset löydät täältä. Jos haluat kuulla tarkemmin kuinka autamme organisaatioita parantamaan henkilöstön työtyytyväisyyttä ja optimoimaan toimitilakustannuksia, tutustu Työympäristöjohtamisen palveluihin tästä

Heikki Lonka

Kirjoittaja Heikki Lonka

TkT Heikki Lonka on WSP Proko Oy:n aluejohtaja, jolla on pitkä kokemus oppimisympäristöjen ja palveluverkkojen osallistavasta suunnittelusta ja rakentamisesta.