Vieraskynä: Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan

5.1.2018 10:40

Seuraa epätieteellinen pohdintani työmaailman ja työympäristöjen tilasta uuden vuoden aluksi. Tällaisissa taitekohdissa sitä on mukava aina vähän tuumailla mennyttä ja tähystellä tulevaan. Vuodet tuntuvat suhahtavan ohi kiihtyvällä tahdilla, mutta vastalahjana oma perspektiivi laajenee.

Työyhteisön tarpeet huomioiva työympäristö aktivoi ajatuksia erilaisten kohtaamisten, kokemusten ja ärsykkeiden kautta.

Kaikki muuttuu, vai muuttuuko?

Osuvatko muutoshuutelut vain minun silmääni, vai huudellaanko nyt joka tuutissa, että työ muuttuu, toimisto muuttuu, tekniikka muuttuu, ole hereillä, älä jää kyydistä…? Heikompaa alkaa ihan hirvittää ja puseroon hiipii pelko, että tässähän pian lipsahtaa laidan yli ja joutuu väärään kyytiin.

Otin vastaan ensimmäisen konttoristiroolini reippaasti yli 20 vuotta sitten ja siitä lähtien olen päässyt ruokkimaan pahanlaatuista uteliaisuuttani seuraamalla tekniikan, tilojen ja käyttäytymisen muuttumista. Tänä aikana tietokoneet ovat litistyneet ja pienentyneet, muuttaneet pöytien alta pöytien päälle ja alkaneet kulkea pitkin tiloja ja kyliä. Tieto kulkee pilvissä ja tulosteita ei oikein katsota hyvällä. Puhelimet ovat liimautuneet kämmeniin ja joskus niitä käytetään jopa soittamiseen. Ennen laitteita käytettiin niin kuin ohjeissa määrättiin, nyt niiden pitää ymmärtää ihmismieltä ja intuitiota. Ohjeet luetaan, kun ollaan syvimmässä savessa. Ensin kysytään apua googlelta ja youtubelta, sitten kaverilta. Kaikkeen pitää löytyä vastaus heti. Downtimet ja vasteajatkin lasketaan sekunneissa.

Toimistoissa seiniä puretaan ja rakennellaan, pöytiä liikutellaan ees ja taas. Nyt niitä myös hissaillaan ylös ja alas, mutta edelleen ne pitävät pintansa toimistojen tärkeimpinä elementteinä. Tuolissa on oltava sata säätöä, jos vaikka joku osaisi niitä käyttää. Parhaista paikoista käydään taisteluja aamun ensi tunneilla. Neukkareiden lisäksi toimistotaloissa elää uusi tilalaji: irtokopperot. Puhelinkopit ja pienet neuvottelupömpelit pitävät salaisuudet sisällään ja tuovat mielenrauhaa avotilan riivaamille mielille. Sohvien paikka ja selkänojien korkeus joko rohkaisee verkottumaan tai kutsuu lymyämään. Avotiloista on tullut monitiloja ja coworking-skene porskuttaa niin, että pian jokaisessa kirkonkylässä voi törmäyttää itseään muiden konttorirottien kanssa. Hurjapääyritykset ovat vapauttaneet ihmiset itse valitsemaan työaikansa ja paikkansa - jotkut jopa avanneet ovensa vieraille työskentelijöille.

Jarrumiesten firmoissa tietotyöläinen toimii vielä kellokortin ja nyrkin välissä, mutta muutosjuna mennä puksuttaa ja ihmiset hyppivät kyydistä, jos matka ei miellytä. Vauhdista hyppely on kuulemma kiihtynyt ja talouden ylämäessä vaihtoehtoja alkaa olla entistä enemmän. 

Kehittyvätkö työympäristöt ja ihmiset eri tahtiin, ja mitä mielentilalle siitä seuraa?

Kokemusten perässä parempiin (mielen)tiloihin

Lomareissuja suunnitellaan hartaasti ja matkoilta odotetaan kokemuksia. Ehkä arjestakin voisi tehdä kokemuksellisempaa ja sohjokahlauksen lomassa löytää pieniä keitaita mieltä piristämään. Jos vaihtelu virkistää vapaalla, miksei sitten töissä?

Ihminen on loppujen lopuksi vuosisatojen aikana muuttunut aika vähän. Mitä nyt hartiat vähän painuvat lysyyn jatkuvasta puhelimen näpräämisestä, selkä kärsii liiasta istumisesta ja keskivartalolihavuus uhkaa liian makeaan elämään tyytyvää toimistotyöläistä. Mentaalipuolella on pikkuisen haasteita keskittymiskyvyssä ja kärsimättömyydessä, mutta potentiaalia on vaikka mihin, jos sen vain saa käyttöön.

Tietotyöläisen kapasiteetti kulkee korvien välissä, ja kypsyy rauhaisissa maisemissa. Mieli ei kuku käskemällä eikä hiljene nappulasta. Aktivoituakseen se kaipaa sopivasti altistusta muiden ajatuksille. Erilaiset kohtaamiset, kokemukset ja ärsykkeet pitävät ajatukset liikkeessä ja freeseinä - ja lopputuotos valuu tietysti lopulta viivan alle.

Toimistojen ei tarvitse muuttua puuhapuistoiksi eikä joogahuoneiksi, mutta vaihtelu tilatarjoomassa virkistää mieltä. Kun hetkeksi unohdetaan seinien ja pöytien siirtely ja keskitytään ihmismielen ihmeellisyyteen ja ruokitaan kokemusnälkää, voidaan toimistot elvyttää ihan nextille levelille.  Empatia, sympatia, ilo ja innostus syövät saamattomuuden aamupalaksi. 

Kirjoittaja Satu Hurme-Tikkanen on työympäristöjen suunnittelun ja kehittämisen ammattilainen ja vastaa tilasuunnittelutiimistä ISS Palvelut Oy:n Työympäristön kehitys ja tilasuunnittelu -yksikössä. Lisää Satu Hurme-Tikkasen blogeja löydät täältä. Voit tutustua myös ISS Palvelujen asiantuntijoiden näkemyksiin ja kokemuksiin kiinteistö- ja toimitilapalveluiden monipuolisesta maailmasta.
Rapal tarjoaa verkkosivuillaan asiantuntijoille Vieraskynäalustan, jossa alan toimijat voivat tuoda esille tietämystään, ajatuksiaan ja tarinoitaan jotka voisivat kiinnostaa, hyödyttää ja viihdyttää lukijoitamme. Kaikki Vieraskynä-kirjoitukset löydät täältä. Jos haluat kuulla tarkemmin kuinka autamme organisaatioita parantamaan henkilöstön työtyytyväisyyttä ja optimoimaan toimitilakustannuksia, tutustu Työympäristöjohtamisen palveluihin tästä.